Tuntuma 2010

Vapaaehtoisvoimin järjestettävä Tuntuma Indiefestivaali nousi välivuoden jälkeen Virkkalan Pähkinäniemeen ilahduttamaan musiikin ystäviä ja paikallisia rivitaloasukkaita.

Sammattilainen Midget Fetish oli yksi päivän ensimmäisistä esiintyjistä. Yleisöllä ei vielä tässä vaiheessa ollut niin paljon energiaa kuin ”kääpiöillä”, sillä lavalla oli paljon kovempi meno kuin yleisössä. Tämän taisi huomata myös bändi, sillä loppukeikasta siirryttiin lavalta yleisöön ja saatiin jengi mukaan tällä tapaa. Lopussa kääpiöt hyppäsivät kasaan keskelle lavaa.

Anniskelualueen puuttuessa rannasta oli tehty alue, missä omia juomia sai nauttia. Ranta oli auringon paisteessa niin mukava paikka istuskella, että sinne meinasi unohtua kokonaan. Onneksi kaljakin loppuu aikanaan ja sitä oli pakko lähteä hakemaan autosta lisää. Matkalla löytyi se kaikista arvokkain aarre mitä oluenjanoinen juhlija voi toivoa; kaksi avaamatonta olutpulloa.


Yksi illan odotetuimmista esiintyjistä oli suomireggaeta esittävä Raappana & Pouta Sound. Lavan edusta täyttyi hetkessä, kun keikka alkoi ja jengi jorasi hullun lailla. Raappana otti yleisön loistavasti ja muisti mainita Lohjan useaan otteeseen, vaikka paikallisten mukaan Virkkalan puolella oltiinkin. Annettakoon Raappanalle tämä anteeksi, niin hienon keikan hän kuitenkin Pouta Soundin kanssa veti.

Kunnioituksen ansaitsee myös vanhemman polven yleisö, joka juhli kovemmin kuin paikalliset teinit perjantai-iltana keskusaukiolla. Kuka sanoi, etteivät keski-ikäiset osaa juhlia? Oli pakko itsekin riehua, kun tunsin itseni tylsäksi villisti joraaviin rouviin verrattuna.

Perjantain viimeisenä bändinä nähtiin Gambinaa lipittävä Rytmihäiriö. Yleisöllä meni pakka täysin sekaisin, eikä ihme, sillä Rytmihäiriö oli liekeissä. Farkkuliivit repeilivät ja hiki lensi, kun bändi ja yleisö pääsivät kunnolla vauhtiin.




”Hei tyttö! Tuo sun nännit tänne ni mä läpsäsen niitä!”

Lauantaina kukaan ei välttynyt erään herrasmiehen glitterillä koristellulta hevospiiskalta. Läpsyjä sai mennen tullen, onneksi myös piiskamies itse. Meno oli Tuntuman toisena päivänä siis entistä hurjempi ja bändit myös sen mukaisia.

Alkuilta kului rannassa hengailuun ja piiskan välttelyyn, joten ensimmäinen bändi minkä näin oli Jaakko & Jay.  Kahden miehen punk-bändi soitti raivokkaan keikan puisella tanssilavalla, joka oli sateen jäljiltä sopivan liukas. Tämä toi oman jännityksensä keikkaan ja sen avulla tuli luotua myös todella hienoja tanssiliikkeitä.



Festivaalit päätti Salon ylpeys No Shame. Jo ensimmäisissä Tuntumissa soittanut No Shame oli selväsi vähintään yhtä innoissaan keikasta kuin yleisö. Bändi soitti sopivasti uusia ja vanhoja biisejä sekaisin, mikä varmasti miellytti niin uusia kuin vanhojakin faneja. Tällä kertaa olin varustautunut tennareilla, joten kengät ja jalat säilyivät moshpitissa kohtuullisen ehjänä, toisin kuin Ilosaaressa.



Keikan jälkeen käytiin vielä ruinaamassa festarimättöjen rippeitä reiluilla alennuksilla ja saatiin oikein kunnon kebab-makkaraperuna-riisi-vihannes –setit kiltiltä ruokamyyjältä.

Tuntumassa vieraili tällä kertaa noin tuhat iloista juhlijaa. Suurin osa tulee varmasti ensi vuonna uudestaan, jos ”mini-Ilosaarirock” saadaan taas järjestettyä. Toivottavasti, sillä näin hienoja festareita ei montaa ole.

Teksti ja kuvat: Anne Lainto