Ilosaarirock 2010

Ilosaarirock starttasi perjantaina Suloklubilla ja Töminällä. Sulo tarjoili YleX –henkisiä esiintyjiä, Töminä taas pisti moshpitin pyörimään punkin voimalla. 

Perjantai jäi kuitenkin valitettavan lyhyeksi, sillä seurueemme saapui Joensuuhun kahden aikaan yöllä. Teltat pystytettiin Niittyleirintään ja niihin kömmittiin luonnollisesti vasta aamulla.

”Meni vessa vähän sotkuun, kun pääsi aivastus samaan aikaan kun oksennus.” 

Näillä sanoilla eräs seurueen jäsen aloitti lauantainsa. Muut aloittivat festarinsa jäätelöllä, oluella ja Jukka Poika & Sound Explosion Bandilla. Paljon radiosoittoa saanut Jukka Poika on selkeästi tuonut reggaen myös Matti ja Mervi Meikäläisten mp3 –soittimiin, sillä Rentolavan edusta oli tupaten täynnä yleisöä. Kauempana hipit kaivoivat varpaat hiekkaan ja jorasivat niin, että rastatötteröt heiluivat. Keikan aikana kuultiin tutut hitit Taistelun arvoisesta Mielihyvään.

Yksi festareiden suurimmista yllättäjistä oli haaveilevaa elektropopahtavaa musiikkia soittava Imogen Heap. Bändi sai yleisön ällistyttävän hienosti mukaan tunnelmallisiin biiseihin. Artisti todisti soittotaitonsa yleisölle milloin minkäkin soittimen kanssa ja muodosti yleisöstä itselleen harmonisen kuoron. Huhhuh. 

Lauantain kruunasi 30 –vuotias punkrock –veteraani Bad Religion. Vekararockissakin piipahtanut bändi oli loistavassa vireessä ja biisejä tuli kattavasti vuosien varrelta. Vaikka keski-ikään ehtineet punkkarit eivät enää niin radikaaleilta vaikutakaan, saivat he yleisön hurjaksi. Moshpitissa lensi niin kengät kuin paidatkin ja heikoimpia hirvitti. Lopussa nähtiin ilotulitusta muistuttava valoshow.

Aurinkorasvaa ja rikkinäisiä sandaaleja 

Aurinko kuumotti festarikansaa sunnuntaina enemmän kuin huumekoirat ja tiukat järjestyksenvalvojat yhteensä. Tästä huolimatta Valkyrians jaksoi tanssittaa puolialastonta festarikansaa Rentolavalla. Onneksi lavan vieressä olevassa järvessä pystyi viilentämään itseään, kun meno kävi liian kuumaksi.

Kuumaa taisi olla myös festarialueen edessä olevan kaatopaikan siivoaminen. En ihmettele alueen törkyisyyttä yhtään, sillä roskiksia oli hyvin vaikeaa löytää leirintä-ja festarialueiden ulkopuolelta.

Viimeistään sunnuntaina ihmiset jakautuvat kahteen kastiin: haiseviin ja ei-niin-haiseviin. Kaikkihan tietävät, että suihkussa käyminen on täysin yliarvostettua festareilla. Onneksi peseytyminen sujui kätevästi myös läheisessä järvessä. 

SunnuntaiIlta kului keikoilta reippaasti myöhästymisen merkeissä. Näin kävi mm. Biffy Clyron ja No Shamen keikoille. Molemmat vaikuttivat hemmetin kovilta ja harmitti suunnattomasti, että keikoille saapuminen kesti niin kauan. Biffy Clyro oli nostanut fiiliksen kattoon ja pääsin nauttimaan viimeisistä biiseistä. No Shamen keikalla hypättiin tietenkin suoraan niin sanottuun ”circle pittiin”, jossa sandaalit meni rikki ja mustelmilta ei vältytty. Tästä huolimatta olisin kovasti halunnut seurata hienoa keikkaa alusta alkaen.

Kiertueensa Ilosaareen päättäneen Fatih No Moren keikalla kuitenkin skarppattiin ja se katsottiin alusta loppuun. Jo ennen keikkaa kolmannen kerran Ilosaaressa vieraillut Mike Patton totesi yksiselitteisesti ”the best day on tour”. FNM oli jälleen kerran maineensa veroinen ja Patton heittäytyi jopa yleisön käsien päälle kellumaan. 

 



Loppuunmyyty festivaali keräsi molempina päivinä Laulurinteelle 22 000 juhlijaa. Harmi, että seuraavaa Ilosaarirockia täytyy taas odottaa kokonainen vuosi. Tällaisia festareita saisi olla ainakin muutama Suomen kesässä.

Teksti: Anne Lainto
Kuvat: Anne Lainto, Arttu Kokkonen ja Jussi Ratilainen