OK Go - Of the Blue Colour of the Sky

Hiljaa hyvä tulee. OK Go antoi odottaa uutta levyään lähes viisi vuotta. Perus poprockilla rullaava debyytti julkaistiin 2002, josta irtosi muutama hitti. Edellinen ”Oh No” – levy sai osakseen paljon julkisuutta ”Here It Goes Again” – biisin musiikkivideon avulla, jossa äijät hyppivät juoksumatoilla niin, että katsojallakin lähti syke nousuun.

Uudella levyllä juoksutrikoot vaihtuvat kiiltäviin discopöksyihin ja paita revitään Princemäiseen tapaan auki melkein napaan asti. OK Go on nyt löytänyt 80-luvun syntikkasoundit, funk-henkiset kitarat ja muhkeat rummut. Laulaja Damian Kulash vetää levyn läpi falsetissa, mikä toimii joissain biiseissä paremmin kuin toisissa. Dan Konopkan rumputyöskentelyä korostetaan levyllä välillä jopa enemmän kuin tarpeeksi, jolloin Kulashin faslettihuokailut jäävät taka-alalle.

Levy pyörähtää käyntiin yksinkertaisen pianomelodian maustamalla ”WTF” – biisillä. Rummut lohkaisevat suurimman osan huomiosta, mutta muuten biisi on tarttuva. Jotkut kappaleet, kuten ”End Love”, tuo auttamatta mieleen 80-90 –lukujen tietokonepelien äänimaailman. ”White Knuckles” tuntuu olevan levyn virallinen tanssiviisu. Syntikat ovat nokkelia ja vokaalit toimivat. Harmi, että kertsi jää turhan vaatimattomaksi. 

Soundimaailma pysyy samanlaisena läpi levyn, mikä saa biisit muistuttamaan toisiaan. Kun lätyn kuuntelee muutaman kerran läpi, huomio alkaa kiinnittyä muuhunkin kun särisevään ääneen ja rumpujen voimakkuuteen. Levyltä löytyy paljon mielenkiintoisia elementtejä, kuten meren kuohuntaa, ravintolan taustahälyä, kellojen kuminaa ja kaikenmaailman kitinää ja pihinää. Tavaramerkikseen muodostuneista taputuksista OK Go ei luovu uudellakaan levyllään ja hyvä niin. 

OK Go:n Of the Blue Colour of the Sky on hyväntuulinen levy, jota kuunnellessa kevät tuntuu olevan jo hämmästyttävän lähellä.